Paluumuuttajan tilannekatsaus

Lea Pennanen

Pääkaupunkiseudulla asuessani minulla oli monenlaisia kuvitelmia paluumuuton vaikutuksista elämänlaatuun. Uskoin, että osaan silti suhtautua muuttoon realistisesti enkä luule sen tarkoittavan jatkuvaa lomaa, loputonta auringonpaistetta ja huoletonta elämää. Arki on arkea, asuipa missä hyvänsä. Ruokaa on hankittava, pyykkiä pestävä, töitä tehtävä. Mieli voi olla maassa, flunssa iskeä ja räntää tulla taivaan täydeltä maalaisidyllissäkin. Nyt kun paluumuutostamme Vantaalta Kesälahdelle on kulunut vuosi ja kolme kuukautta, on hyvä aika tehdä tilannekatsaus. Mitä tulikaan tehtyä? Oliko tässä mitään järkeä? Millaisia olivat paluumuuttajan odotukset, toiveet ja pelot, ja millaista puolestaan on ollut todellisuus?

1. Asuminen

Odotukset: Paluumuuton myötä asumisen kustannukset kutistuvat murto-osaan entisestä, ja meillä on vihdoin mahdollisuus hankkia ikioma omakotitalo. Voimme vain valita sopivimman ja mieluisimman kodin kaikista niistä tyhjillään olevista taloista, joita Kesälahti on pullollaan.

Todellisuus: Talon hankkiminen olisi kyllä taloudellisesti mahdollista, mutta oman kodin löytäminen on silti osoittautunut yllättävän vaikeaksi. Väliaikainen asumisratkaisumme on kestänyt nyt vuoden ja kolme kuukautta. Myös toive- tai oikeastaan vaatimuslista talon suhteen on paisunut matkan varrella. Talon ostamista on puntaroitava sangen tarkkaan senkin vuoksi, että ostopäätös merkitsee todennäköisesti loppuelämän kestävää suhdetta kyseiseen torppaan. Edelleen silti uskon, että jonakin päivänä löydämme Sen Oikean.

2. Liikkuminen

Odotukset: Kesälahdella ei pärjää ilman ajokorttia ja autoa (tai jopa kahta). Kiteelle tai johonkin muuhun kaupunkiin on ajettava viikoittain asioita hoitamaan. Julkinen liikenne on lähinnä vitsi, eikä sitä tule enää käytettyä.

Todellisuus: Asumme taajamassa, ja työpaikat, koulut ja harrastukset sijaitsevat noin kilometrin päässä kotoa. Arjen kannalta keskeisiin paikkoihin pääsemme helposti polkupyörällä, talvella puolestaan potkukelkka on varsin käyttökelpoinen kulkupeli. Kesälahden loistavat junayhteydet takaavat sen, ettei pidemmillekään matkoille välttämättä tarvitse lähteä autolla. Paikalliset palvelut ovat riittäneet meille yllättävän hyvin, eikä Kiteellä ole tarvinnut ravata viikoittain, ei edes kuukausittain. Asioita tulee myös ennakoitua aiempaa paremmin: esimerkiksi lapsen talvikengät voi hankkia hyvissä ajoin jonkin kaupunkireissun yhteydessä eikä vasta viime tipassa sitten, kun pakkanen jo puree pieniä varpaita. Yksi auto on siis riittänyt perheellemme toistaiseksi vallan hyvin. Olen silti iloinen siitä, että hankin ajokortin pari vuotta sitten, sillä se oli yksi pieni paluumuuttoamme edesauttava tekijä.

3. Työelämä

Odotukset: Vakituisesta työpaikasta on turha haaveilla. Sen sijaan on varauduttava määräaikaisiin työsuhteisiin, itsensä työllistämiseen, alanvaihtoon, jopa työttömyyteen. Identiteetti ja elämän sisältö on rakennettava jonkin muun kuin työn ja uran varaan.

Todellisuus: Sekä minulla että puolisollani oli vakituinen työpaikka Helsingissä, ja irtisanoutuminen kieltämättä hirvitti. Paluumuuton jälkeen töitä on kuitenkin riittänyt, ainakin toistaiseksi. Ei virkoja eikä uraputkia, mutta mielekkäitä hommia yhtä kaikki. Mitä taas tulee identiteettiin ja elämän sisältöön, odotukset ja todellisuus ovat vastanneet toisiaan. Ja sepä ei ole lainkaan huono asia! Hyvä, jos töitä on, mutta silti: joskus työ on vain työtä.

4. Vapaa-aika

Odotukset: Harrastusmahdollisuuksia on niukasti, mutta se ei haittaa, sillä kotona riittää askaretta ja vapaa-aikana samoillaan metsissä. Kulttuuririentoja ja erilaisia tapahtumia on vain kesällä, muuten on hiljaista.

Todellisuus: Varsinkin alakouluikäiselle perheenjäsenelle olisi tarjolla harrastuksia vaikka viikon jokaiseksi illaksi. Myös oma kalenteri on vaivihkaa täyttynyt monenmoisesta yhdistystoiminnasta, kansalaisopiston kursseista ja vapaaehtoispuuhista. Tapahtumienkin suhteen olin väärässä: kesä on toki Kesälahden virkeintä aikaa, mutta esimerkiksi Sovintolan kulttuurikeskuksessa tapahtuu ympäri vuoden. Ja jos riennoista yhä vaan on pulaa, niin ainahan voi järjestää itse – sekin onnistuu helposti Kesälahden kaltaisessa pitäjässä, jossa yhteistyö on mutkatonta ja järjestelyt soljuvat jouhevasti. Oma pieni panokseni paikallisiin kulttuuritapahtumiin oli toukokuussa 2022 järjestetty Kirjakarnevaali, joka toivon mukaan saa jatkoa, ehkä jopa vuosittain. Intohimoista metsissä samoilijaa minusta sen sijaan ei ole vieläkään tullut muuten kuin haaveissani.

Kirjoittaja on 43-vuotias kesälahtelainen paluumuuttaja, joka ihailee vanhoja hirsitaloja, mutta on liian mukavuudenhaluinen asuakseen sellaisessa.