Tiia-Riina Lintumäki-Karhapää / Puhoksen kehittämisyhdistys ry, vapaa-
aikapäällikkö Kiteen kaupunki
Samaan aikaan kun mediassa julkaistaan surullisia tutkimustuloksia lasten heikentyneistä liikkumistuloksista, elämme puolisoni kanssa vauhdikasta elämää
kolmen ikiliikkujapojan kanssa maaseudulla – Kiteen Puhoksessa. Pohdin usein myös työni puolesta paikkakuntani lasten ja nuorten liikkumisen mahdollisuuksia todeten niiden olevan laadukkaat ja erittäin monipuoliset. Keskustellessani perheiden kanssa törmään harmillisen usein vanhempien kokemaan riittämättömyyden tunteeseen lasten liikkumisen mahdollistamista kohtaan. Haluan muistuttaa, ettei liikkumista pidä ajatella vain lajipainotteisten harrastusten kautta, vaan pysähtyä pohtimaan kokonaisuutta.
Maalla asumisen tuomat liikunnan kautta mahdollistuvat energianpurkamisen mahdollisuuden ovat rajattomat. – Omien poikieni energiatasot ovat valtavat, omena ei ilmeisesti kovin kauas puusta ole pudonnut ja olen ylpeä siitä. Voin kuitenkin kuvitella, että niin hermot kuin talonseinät ratkeilisivat ilman ulkoilun mahdollistamia toimintamahdollisuuksia.
Lapsuuden kokemukset ja muistot antavat pohjat aktiiviseen elämäntapaan. Parhaita keinoja edistää lasten positiivista tunnekokemusta liikuntaa kohtaan sekä mielekkään liikkumissuhteen luomiseksi on rohkaista lasta liikkumaan sekä toimia itse roolimallina – milloin viimeksi olet pomppinut trampoliinilla, juossut hippasta tai lähtenyt ex tempore seikkailulle metsään?
Olen äärimmäisen onnellinen asuinpaikkamme valinnasta, sen ympäristön tuomasta turvallisuudesta, tukiverkostosta, yhteisöstä ja mahdollisuuksista – uskalluksesta toimia eri tavalla kuin valtaosa oman ikäisestä väestöstä.
Yhdessä tekeminen – vuorovaikutus – yhteisöllisyys – sosiaaliset taidot
Omasta pihasta perheen kanssa metsäretkelle seikkailemaan, pyöräilemään vaihtelevassa maastossa, hiihtämään kyläyhdistyksen ylläpitämille laduille, luistelemaan kylän muiden lasten kanssa kyläkoulun kaukalolle tai ihan vain koiran kanssa lenkille. Mielikuvitus on rajana leikkien, pelien ja erilaisten kisailujen
keksimisessä.
Lasten suusta kuulen usein, miten upeaa on vaikuttaa omaan elinympäristöön –
kyläyhdistyksen kanssa tehdyt lukuisat talkoot risusavotasta leikkipuiston rakentamiseen ovat mieleenpainuvimpia tapahtumia ja mikä parasta täällä meillä
maalla nämäkin asiat kuuluvat arkeen. Talkoissa yhteisöllisyys korostuu – lapset
kehittävät niin liikunta, kuin yhteistyötaitoja – unohtamatta lihaskuntoa.
Naapurista on helppo kipaista kysymään ulkoilukaveria – leikkimään, pelaamaan
jalkapalloa, hyppimään trampalla, kopittelemaan tai lyömään pesistä. Liikkumistaidot kehittyvät huomaamatta ja mahdollistavat vahvan perustaitojen oppimisen sekä sopeutumisen niin päiväkotiin, kouluun kuin kavereihin.
Turvallinen ympäristö lasten arkiliikunnan turvaajana
Ulkona liikkuminen on iankaiken ollut suomalaislasten vahvuus ja etenkin maalla
asuvilla lapsilla pätee vahvasti edelleen. Vaihtuvat vuodenajat mahdollistavat ulkona liikkumisen monipuolisuuden.
Ihaillen ja ylpeänä seuraan, kun lapset ulkoilevat päiväkoti- ja koulupäivien jälkeen omatoimisesti keskenään omassa pihassa. 6- ja 7-vuotias ovat ihan pienestä lähtien oppineet touhuamaan keskenään ja sovittujen sääntöjen mukaan. Tulee oma lapsuus mieleen, kun mummo aina välillä kotitöiden lomassa tiirasi ikkunasta tai kurkisti ovelta serkkuköörin touhuja.
Kyläkoulun ja päiväkodin liikuttava merkitys
Kerrassaan upeaa ja innostavaa nähdä lasten liikkuvan kekseliään ketterästi
monipuoliseen toimintaan kutsuvan ihanan kyläkoulun pihalla aamuisin lapsia
päiväkotiin viedessä. Samalla kuullen aikuisten kannustavan valtavan lumikasan
edessä ”mene vaan – kiipeä vuorta valloittamaan, kyllä sie pystyt siihen”. Kun taas
iltapäivällä hakiessa polttopallo, purkkis tai piilosen leikki on parhaimmilaan
osallistuvien aikuisten kanssa.
Luottamus ja sen konkreettinen osoittaminen on äärimmäisen tärkeää – lapsen
terve minäpystyvyys ja itsetunto kehittyvät, joka osaltaan vaikuttaa positiivisesti
psyyken kehittymiseen.
Usein kysytään, miten ihmeessä sie uskallat antaa noin pienten leikkiä keskenään
omatoimisesti pihalla – joku metsäneläin voi tulla tai jospa karkaavat pihasta tai
putoavat kiipeillessä ja satuttavat itsensä.
Omasta lapsuudesta suurella lämmöllä mieleen jääneitä asioita ovat serkkuporukan kanssa vietetty aika ulkoillen, pelaten, leikkien ja kisaillen. Aikuisten kanssa sovittiin pelisäännöt, missä oli raja, mihin asti voi pihasta lähteä. Aika kului siivillä ja hikipäässä posoteltiin poikkeuksetta.
”Äiti olipa ihanaa, kun sie uskoit, että myö osataan käyä ihan kahestaan valastun
lenkki pyöräyttämässä”. Tämä kaikki ei olisi mahdollista, jos perheemme asuisi
erilaisessa ympäristössä.
Liikkumisen merkitystä ei voi liikaa korostaa – elämme aikoja, kun suomalaiset
liikkuvat vähemmän kuin koskaan ennen – myös lapset. Monipuolisen liikkumisen kautta vahvistamme lapsen mieltä ja kehoa tulevaisuutta varten ja mikä parasta luomme unohtumattomia muistoja, joita omat lapsemme voivat jakaa eteenpäin.
Keski-Karjala myötäisessä 